Juhlahumua

Jii pääsi tanssimaan ensimmäiset häänsä perjantaina. Tanssiminen tosin tapahtui lähinnä kantokopan ja vaipanvaihtopisteen välillä. Vanhempien onneksi häät alkoivat jo yhdeltä, sillä Jiin epäsäännöllisen säännöllisessä päivärytmissä alkuiltapäivät ovat parasta uniaikaa, mikä kirkonmenoja ja muita juhlallisuuksia ajatellen oli oikeinkin suotavaa.

Puoli tuntia ennen lähtöä totesimme vauvan vaatevaraston olevan juhlavaatteiden osalta olematon. Jiin vaatteethan ovat ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta käytettyinä ostettuja, mikä nyt ei arjessa ole mikään ongelma, mutta näin juhlamielessä ne ovat ehkä vähän turhan kauhtuneita. Noh - pikavauhtia lähimpään vaatekauppaan hankkimaan vähän fiinimpää vaatekertaa lapsen ensimmäisiin juhliin. Lapsi vaatteisiin ja koppaan, koppa autoon ja auto kirkolle. Olisivatko urut juuri ja juuri ehtineet kajauttaa ensimmäiset tahdit häämarssista, kun lapsi alkoi tahdittaa morsiamen askellusta omalla pärinällään. Lopputuloksena upouudet juhlavaatteet päätyivät kirkonmenojen päätteeksi pyykkikassiin, ja siihen varsinaiseen hääjuhlaan lähdettiin juuri niissä kauhtuneissa arkivermeissä, jotka oli "kaiken varalta" mukaan pakattu. Vaan olihan se sentään mukavaa autoilla häihin uusissa vaatteissa..

Itse hääjuhla sujui lapsen osalta lähestulkoon mainiosti. Äiti ja isä saivat syödä rauhassa koko ruokalistan läpi, ja juhlapuheetkin kuunneltiin kummempia kommentoimatta. Ohjelman loppupuolella kärsivällisyys alkoi vähän rakoilla, mutta siinä vaiheessa vanhemmatkin alkoivat olla jo ihan kypsää kauraa kotimatkalle, ja koirat kotona lenkkiä vailla, joten kaikin puolin tyytyväisinä poistuimme juhlahumusta.

Ihmettelin muuten koko häiden ajan, kun lapsen toinen sukka ei meinannut millään pysyä jalassa. Sadatta kertaa sitä korjatessa päädyin tarkastelemaan sukkaparia tarkemmin. Tarkastelun seurauksena oli todettava Matemaatikolle, että todennäköisesti vain meidän lapsemme päätyy häihin toisessa jalassaan sukka ja toisessa tumppu.