Matemaatikko palasi maanantaina töihin huikealta viiden viikon mittaiselta lomaltaan. Kaks viikkoa kesää, kolme isyyslomaa. Kahden lomaviikon jälkeen odotin kauhulla puolison töihin paluuta, mutta neljän viikon jälkeen aloin oikeastaan vähän jopa odottaa sitä.
Nyt ollaan sitten viikon verran harjoiteltu Jiin kanssa kotiäidin arkea. Alkuperäisiin suunnitelmiin ei kyllä kuulunut jatkuvasti huonotuulinen lapsi, kantamisesta kipeytynyt selkä eivätkä huonosti nukutut yöt, mutta niistä tämä arki nyt näyttää pitkälti koostuvan. Arki on myös pikavauhtia syötyjä aterioita (tai ikkunalaudalle unohtuneita banaaninpuolikkaita), aamupäikkäreitä Vauvan tarinan parissa, hätäisiä ristiäisjärjestelyjä, jännittäviä päivälenkkejä kahden koiran kera ja tietysti jatkuvaa imetystä ja vaipanvaihtoa. Lapsen huonotuulisuudesta johtuen olen keskittynyt lähinnä kääntelemään vauvaa asennosta toiseen, yrittänyt ehkä jossain vaiheessa nukahtaa lapsen viereen itsekin, mutta muuten unohtanut kaikki muut kotiäidin näennäiset velvollisuudet. Sotkuinen keittiö ei onneksi olohuoneesta käsin paljon ahdista.
Keskiviikkona oli Jiin ensimmäinen lääkärineuvola. Painoa oli tullut +240g/vko ja pituuttakin muutama sentti. Erittäin hyväkuntoinen ja terve vauva, sanoi tohtori, joka ei varsinaisesti vakuuttanut ammattitaidollaan. Yksikseni siinä sitten pohdiskelin vauvan vatsakipuja ja ärtyneisyyttä lääkärin selälle jutellen, neuvolakortista luin kotimatkalla saman vauvan olevan tohtorin mielestä oikein hyväntuulinen. Ja kyllähän sitä kai neuvolassa jaksaakin hymyillä tohtorille, kun ensin on kotona vedetty viiden tunnin maratonkäninät äidin iloksi.
Huomenna startataan viikkoon kaksi, joka huipentuu perjantaina Jiin ristiäisiin. Kakku on vielä hankkimatta, kukat ostamatta ja se sukunimikin sopimatta. Etunimet sentään painettiin lautasliinoihin ja kiitoskortteihin kiitettävässä yhteisymmärryksessä. Ihan yksissä tuumin ollaan myös päätöksen jälkeen epäröity niitä nimivalintoja. Kuulostaako se nyt tyhmältä? Keksiikö siitä helposti jotain ilkeitä pilkkanimiä? Inhoaako se tätä sitten isompana? Olisko se toinen suosikki ollut kuitenkin parempi?
No, maistraatti ei sitä vielä tiedä, mutta lautasliinat tietävät. Lapsesta tulee Jii, inhosi se sitä isompana tai ei.
Ristiäiset ristiäiset...
VastaaPoistaHaluaisin itselleni ohjekirjan ristiäiset for dummies, koska itsestä tuntuu etten tule itse niitä koskaan kasaan saamaan.
Meillä kanssa on nimi jo nyt valittuna, tai ollut jo pitkään, mutta nyt kun tuo nyytti on maailmassa, sitä tosissaan rupeaa epäröimään päätöksiään. Tuntuu, ettei tuo lapsi kyllä yhtään tunnu nyt "Matilta" tai "Mikolta", mutta mitenkäs se "Santeri" sitten? :D