lauantai 18. heinäkuuta 2015

Hymytyttö

Vauva täytti 2kk, sai ensimmäisen rokotteensa ja hörähti nauruun. Ei tokikaan tässä järjestyksessä, sillä rokotuksella oli oikeasti ihan päinvastainen vaikutus.

Naurun lisäksi Hoo-vauva on osoittautunut muutenkin kovin puheliaaksi tyypiksi. En tiedä, onko kyseessä ns.pikkusiskosyndrooma, jossa jatkuva huomionpuute saa kommunikoimaan hanakammin, vai oliko Jiikin samanlainen hihkuja? Kovin yksityiskohtaisia muistoja ei näköjään kolmen vuoden takaisesta ole jäänyt.

Pikkusisko on veljeensä verrattuna selkeästi samasta puusta, mutta ihan eri oksa - ihan niin kuin pitääkin. Nukkuu hyvin (päivisin kyllä lähinnä liikkeessä), syö hyvin (nyt takana jo muutama yhden syöttökerran yö) ja varmaan edellisistä johtuen kasvaa hyvin. Siinä missä isoveljen kasvukäyrät matelevat hitusen  nollan alapuolella, pikkusiskon käyrät kulkevat saman verran yläpuolella. Ainoastaan päänympärys kulkee molemmilla tasaisesti +2-käyrällä. Eivät nuo silti onneksi mitenkään isopäisiltä näytä.

Vauva ei viihdy kovin hyvin kantorepussa eikä rattaissa. Jälkimmäistä en kyllä ihmettele, kun tuplissa vauvalle varattu tila on käsilaukun luokkaa, ja näköyhteys ainoastaan päälaen yli taaksepäin. Kantoreppuun tyyppi nukahtaa kyllä parissa minuutissa, mutta ennen sitä yleensä huutaa sen pari minuuttia. Kokee kai parhaimmaksi nukahtaa, kun ei poiskaan pääse.

Jonkinlainen orastava vuorokausirytmikin jo löytyy. Iltaisin nukahtaa 22-23 keikuttuaan ensin kahdeksasta asti isin ja äidin sylissä isoveljen nukkuessa. Aamuisin unta riittää yleensä lähes kymmeneen asti veljen herätessä vuorostaan kolme tuntia aikaisemmin äidin huomiosta (eli lastenohjelmista) nauttimaan. Kaikki tältä väliltä on kuitenkin menemisten ja tekemisten mukaan vaihtelevaa sekamelskaa, johon toivon mukaan saadaan lähikuukausina jotain muutosta.

Isoveli alkaa olla vauvalle jo silminnähden kiinnostava tyyppi. Silmät nauliutuvat veljeen heti, kun tuo saapuu näkökenttään (mikä on usein), ja veljen puuhailut saavat aikaan melkoisia hymysarjoja. Isoveli käykin ilahduttavan usein suukottelemassa siskoaan ja höpöttelemässä selkeästi äidiltä ja isältä lainatuilla äänenpainoilla ja sanavalinnoilla. "Mitä te pikkuinen täällä puuhailee?", "meilän pikkuinen hymytyttö", "olet tinä kyllä tosi töpö". Hitustakaan mustasukkaisuutta meillä ei ole esiintynyt, mikä mainittakoon tämän suhteellisen suuren ikäeron hyväksi puoleksi. Ainakin luulen niin.

Tietoja minusta