Meillä tapahtuu nykyään niin paljon, etten ehdi edes ajatella tapahtunutta. Saati sitten kirjoittaa niistä.
Oli ristiäiset. Pikkusisko sai pitkän harkinnan jälkeen nimen, johon totuttelen itse edelleen. Samaan aikaan se tuntuu ja ei tunnu oikealta.
Tulin vahingossa panostaneeksi ristiäisiin enemmän kuin aikoinaan omiin häihini, mutta mikäs siinä - kerran se nimi vaan annetaan. Naimisiin voi (teoriassa) mennä vaikka kuinka monta kertaa..
Oli myös Kirpun kolmoset. Edellisistä juhlista uuvahtaneena nämä vedettiin läpi vähän pienemmällä panostuksella. Kirppu sai itse valita kakkunsa ja juhlien teemana oli yllättäen Palomies Sami. Nykyään on kaikki tehty niin helpoksi, ja kakkukin saatiin teemaan sopivaksi netistä tilatun kakkukuvan avulla. Vielä Sami-aiheiset mukit, lautaset, servetit ja ilmapallo, ja pieni palomies oli onnensa kukkuroilla. Yllättäen lahjapaketeistakin löytyi lähinnä erilaisia palomiesaiheisia lahjoja. Äidin toivomuksesta kylläkin myös pyyhittäviä puuhakortteja ja -kirjoja sekä kummitädin mahtavan oivalluksen ansiosta myös soiva sähköhammasharja.
Kolmevuotias pääsi myös vuoden tauon jälkeen neuvolaan (jossa ollaan viime aikoina rampattu vauvan ansiosta ihan absurdilla frekvenssillä). Kaikista tehtävistä suoriuduttiin ihan liukuhihnalta, mikä ilahdutti sivusta seuraajaa. Yhtenä tehtävänä terveydenhoitaja ojensi kirpulle nuken ja käski viemään sen nukkumaan. Kirppu teki työtä käskettyä, mutta totesi pian, että "nyt vauva on herännyt ja itkee". Paita ylös ja vauva rinnalle. Kaikki on mahdollista, kun tarpeeksi uskoo.
Kirppu oli vähän onnistunut kirimään aikaisemmin varsin onnetonta pituuskasvuaan. 95.2cm ja 15.2kg. Kohti nollakäyrää ollaan menossa, vaikka ruokailumaltti on välillä niin onnetonta, että arvoitukseksi jää, mistä se kaikki energia kasvuun on hankittu. Varmaan niistä päivittäisistä jäätelöistä, joita meillä nykyään harrastetaan..
